Archive for April, 2006

Unconference aktivoi

Friday, April 7th, 2006

Päivä alkaa olla päätöksessä ja on aika purkaa päivän hienoin kokemus. Vaikka katsomani estykset olivatkin erinomaisia ja mielenkiintoisia, rakastaa sitä kai kuitenkin omien ajatustensa pallottelemista eniten icon smile Unconference aktivoi . ITK on nimittäin blogien lisäksi kokeillut konferenssin rajoja myös muilla rintamilla ja alakerrassa Dave Winerin “Unconference”-hengessä toimiville tapaamisille varatussa huoneessa voi käydä ripustamassa seinälle kokouskutsun haluamansa aihealueen keskusteluun, jotta aiheesta kiinostuneet tietävät saapua paikalle vaihtamaan ajatuksiaan tiettyyn kellonaikaan.

Kyseessä on siis vapaamuotoisesta aiheesta järjestetty ex-tempore keskustelu-workshop, jossa puheenjohtajana toimii kokouksen kokoonkutsuja. Meillä oli tällainen tapaaminen blogien käytöstä koulutuksen kentällä ja aihe houkutteli paikalle kymmenisen henkeä hyvin vähäisellä varoitusajalla. Väkea oli koko ajan juuri sopivasti niin, että välillä kerkesi sanomaan oman sanansa ja välillä pohtimaan muiden näkemyksiä ja mielipiteitä.

Keskustelun hedelminä totesimme mm. blogit niin yksinkertaisiksi ja luonteviksi, että ne on helppo ottaa käyttöön, mutta myös niin monipuoliseksi, että niitä voidaan käyttää mitä erilaisempiin tarkoituksiin aina sisällönhallinnasta sosiaalisen verkoston keräämiseen. Mutta näitä mielenkiintoisia ajatuksia enemmän minua mietityttää se, oliko keskustelumme onnistuminen vain silkka onnenkantamoinen?

Voin hyvin kuvitella, että tällainen keskustelutilaisuus ei kerää kylliksi osallistujia tai kerää niitä liikaa niin, että keskustelun sijasta päädytään pääosin seuraamaan vierestä. Jos ajatusta lähtisi kehittämään pidemmälle tulevia konferensseja varten, tulisi näihin kahteen ongelmaan varautua, jotta taataan mahdollisimman monelle oikeus siihen hienoon kokemukseen, jonka me tänään jaoimme.

Väen paljous voitaisiin mielestäni helposti ratkaista jakamalla halukkaat useampaan sopivan kokoiseen ryhmään ja nimittämällä tarvittava määrä varapuheenjohtajia lennosta. Tämä kuitenkin vaatisi sen, että tiloja kokoontumiselle on varalla enemmän kuin yksi. ITK:ssa tapaamisille varatun huoneen vieressä on onneksi muistaakseni yksi vapaassa käytössä oleva huone, johon voimme esimerkiksi perjantaina järjestettävässä uudessa “Unconference”-tapaamisessa (josta puheenjohtajana toimiva Jere Majava juuri blogissaan kirjoittikin) levittäytyä mikäli väkeä saapuu paikalle sankoin joukoin.

Väen vähyyteen onkin ehkä vähemmän keinoja vaikuttaa ja voisikin tuntua vähän orvolta ehdottaa tapaamista jonkin marginaalisen kiinnostuksen kohteen tiimoilta mikäli ei tiedä yhtään onko asiasta kiinnostuneita koko konferenssissa. Marginaalisempienkin aiheiden asiantuntijoita löytyisi varmasti helpommin mikäli tällaiset tapaamiset olisi leivottu sisään konferenssiin ja niiden etsimiseen ja järjestämiseen opastettaisiin järjestelmällisesti, mutta silti jäisi aina niitä aiheita, joihin ei vain löyty kynnelle kykeneviä osallistujia. Tällaiseen tilanteeseen voisi auttaa esimerkiksi jonkinlainen varausjärjestelmä, jolla voisi etukäteen ilmoittaa saapuvansa tilaisuuteen ja mikäli 5 minuuttia ennen tapaamista ei ole kylliksi ilmoittautuneita osallistujia, voitaisiin tapaaminen peruuttaa ja osallistujat voisivat hypätä muihin mielenkiintoisiin keskusteluihin, jotka järjestetään samaan aikaan.

Tällaisen rittävän suuren keskusteluja etsivien aktiivisten asiantuntijoiden ekosysteemin syntymiseen tarvittaisiin kuitenkin ehkä ihan oma varattu aikansa tai peräti oma tilaisuutensa, sillä konferenssissa aikaa on todistetusti itse kullakin kovin vähän uhrattavaksi, sillä mielenkiintoisia esityksiä puskee jo nyt joka nurkasta toistensa kanssa päällekkäin. Vai pitäisikö sittenkin vain antaa lopulta viidakon lakien mukaan mielenkiintoisempien tilaisuuksien voittaa? icon smile Unconference aktivoi

Mahdollisuuksia aktiivisille senioreille?

Thursday, April 6th, 2006

ITK:n avajaispuheessa Vähäpassi toi hauskalla tavalla esiin varovaisen suhtautumisen aktiivisiin senioreihin, joka minulla nosti jälleen mieleen aikaisemmat mietteeni siitä tukeeko yhteiskuntamme mitenkään tällaista äärimmäisen kunnioitettavaa toimintaa. Olisiko jotenkin mahdollista muuttaa sitä tilannetta, että suuri osa senioreista jää ainakin nuoremman ikäpolven näkökulmasta enemmänkin passiivisiksi senioreiksi, joiden ainoa sanoma tuleville sukupolville näyttää koskevan julkisissa kulkuvälineissä käyttäytymistä?

Voisiko esimerkiksi koulujärjestelmä jollakin tavalla “hyödyntää” näitä ehkä väkisinkin passivoituja senioreita ja tarjota heille samalla mahdollisuuden taistella syrjäytymistä ja yksinäisyyttä vastaan, edelleen tärkeänä osana nykypäivän yhteiskuntaa? Kenellä lienisi tietoa ja näkemystä siitä mitä ongelmia ja mahdollisuuksia tämä voisi tuoda?

You have to give the right to succeed

Wednesday, April 5th, 2006

 The title is an excerpt from a letter to party leaders, for which finnish student organizations are trying to get signatures on the site http://opintoraha.fi/.

They are trying to convince the finnish government to up the student benefits by 15% in order to bring it closer to the same actual value as the benefits were more than ten years ago (after which they have not been adjusted). As a brief overview, the finnish student benefit system consist of free studies, a sum of money (~250€/month), 80% of housing expenses covered (capped at ~250€/month) and a low interest loan (capped ad 300€/month), in exchange for studying full time, which is measured by advancement in studies and a cap for salaries you can earn by working on the side (~500€/month). One is entitled for these benefits for approximately 4,5 years of higher level (university & corresponding) studies. In addition to this students get discounts for commuting, dining at student cafeterias, using exercising facilities and going to various cultural happenings.

When compared to most of the world, this sound pretty absurd, but our egalitarian political ground has a consensus on providing the opportunity to be schooled for every person in Finland. And I think this is a worthy goal to chase. (And yes, our taxes are pretty high, thanks for asking icon wink You have to give the right to succeed )

I have signed a similar letter several years ago, but today I have to gather my thoughts more on the subject to make up my mind if the students’ request is in fact justifiable. The student organization’s main argument is that since the benefits have not been adjusted in such a long time and they are lower than in neighbor countries, they would be entitled for more.

I would like to look at this claim on the light of having the right to succeed. Let’s for the sake of argument pretend that having a higher education is a must for succeeding in life and that you need the full benefits (totaling 800€/month) to get it. With the current system you are given the chance study 4.5 years full time, after which you are left with a loan of 16,500€. For this you will probably pay much less than 30,000€ in total after interest if you pay it in the consecutive 20 years. This brings you a ~125€ monthly tax for the next 20 years for being able to succeed.

Is this an unreasonable amount of money to ask for an excellent education that a well educated person could not afford? I think not, and I also think (and have personally witnessed) that you will not really need 800€/month for studying (and living properly) so the actual amount of loan would be less. So if the argument for student benefits are that they must make it possible to succeed, I think they are doing that fine with the current benefits.

What I would like to see is the benefits tied to some living expense indicator that we will maintain the good state of affairs we are at now. But as for the letter, I think it is going to be sent without my name under it this time.

ITK 06 blogein kerrottuna

Monday, April 3rd, 2006

Jälleen itkot edessä ja viime vuosien muistot palaavat mieleen. Vahvimpana näistä muistoista on varmasti tunne siitä, että ei voi mitenkään ehtiä niihin kaikkiin mielenkiintoisiin esityksiin, joita konferenssi tarjoaa – eikä asiaa yhtään auta se, että sitä tuppaa aina jäämään suustaan kiinni tuttuihin. Tältä tunteelta tuskin säästyy kokonaan tänäkään vuonna, mutta ainakin sitä lieventää mahdollisuus lukea blogeista muiden ajatuksia missaamistaan esityksistä.

Mutta onko blogin kautta luettu toisen käden tieto esityksestä kuitenkaan lähelläkään sitä mitä itse esitys olisi voinut tarjota? Entä jos seuraa vierestä kun useampi henkilö kirjoittaa blogia samasta esityksestä tai käy keskustelua aiheesta blogeissaan? Tai entä jos esiintyjä itse osallistuu tähän keskusteluun omassa blogissaan? Onko kyseessä lopulta täysin erilainen eläin, jota pitäisi tarkastella eri näkökulmasta, vaikka kohteena on sama aihe ja sama esitys? Toivottavasti osaan vastata tähän paremmin viikon loppupuolella, mutta asia on niin mielenkiintoinen, että sitä on pakko pohtia jo vähän etukäteen.

Ensimmäinen asia mikä tulee mieleen on se, että blogit antavat enemmän aikaa. Virallinen esitys on aina ajaltaan rajallinen ja usein lyhyeksi jäävän keskustelun aloittavia kysymyksiä ja vastauksia on aikaa miettiä ehkä vain sekunteja. Mitä tapahtuu niille kaikille ajatuksille, joitka ovat ilmaistavassa muodossa vasta sitten kun asian päällä on nukkunut yön yli? Blogien tapauksessa käytettävissä oleva aika on aika joustava käsite, sillä keskustelua voi jatkaa niin kauan kuin aihe herättää mielenkiintoa ja synnyttää uusia yön yli hautuneita ajatuksia. Mutta kulkeutuvatko ajatukset oikeisiin korviin jos oikeat korvat eivät blogeja seuraa? Ehkä sitä voi aina laittaa pienen muistutuksen sähköpostitse jos oma kommentti on tarkoitettu erityisesti vastineeksi johonkin esitykseen tai puheenvuoroon.

Toinen asia mikä tulee mieleen on se, että blogit ovat henkilökohtaisia. Onhan se kohteliasta esitellä itsensä ennen kuin alkaa laukomaan kysymyksiä kesken esityksen, mutta kuka sen nimen muistaa enää esityksen jälkeen? Näkeekö käytännössä kukaan lopulta edes kysyjän kasvoja niin että osaisi tulevaisuudessa yhdistää henkilön keskusteluun? En tiedä miten muut tämän kokevat, mutta itselleni kuulijana kysymykset ovat käytännön pakosta vain kysymyksiä, eivätkä niinkään henkilöityviä keskustelunaloituksia. Blogeissa jokainen kommentti voi olla keskustelun avaus ja jokainen tietää kuka on avauksen ja vastausten takana – tai ainakin näin pitäisi olla, ellei pari ensimmäistä J. Nielsenin kymmenestä blogisuunnittelun virheestä ole sattunut tapahtumaan.

Mutta on näillä asioilla tietenkin kääntöpuolensakin. Mitä enemmän aikaa annetaan, sitä enemmän sitä menee, eikä tämä ole välttämättä aina positiivinen asia, vaikka keskustelussa vapaaehtoisesti mukana olisikin. Ja mitä kerran verkkoon laittaa, ei saa sieltä koskaan pois, eikä kovin radikaaleja ja ajatuksia herättäviä mielipiteitä täten välttämättä uskalleta esittää. Mutta samanlaisten ongelmien kanssahan me olemme informaatiotulvayhteiskunnassamme pulikoineet jo pidemmän aikaa, joten eiköhän jokaisella ole selviytymiseen hyväksi koetut konstit vyön alla. Pian nähdään miten ne tepsivät konferenssiblogauksen yhteydessä!