Archive for the ‘itk06’ Category

Unconference aktivoi

Friday, April 7th, 2006

Päivä alkaa olla päätöksessä ja on aika purkaa päivän hienoin kokemus. Vaikka katsomani estykset olivatkin erinomaisia ja mielenkiintoisia, rakastaa sitä kai kuitenkin omien ajatustensa pallottelemista eniten icon smile Unconference aktivoi . ITK on nimittäin blogien lisäksi kokeillut konferenssin rajoja myös muilla rintamilla ja alakerrassa Dave Winerin “Unconference”-hengessä toimiville tapaamisille varatussa huoneessa voi käydä ripustamassa seinälle kokouskutsun haluamansa aihealueen keskusteluun, jotta aiheesta kiinostuneet tietävät saapua paikalle vaihtamaan ajatuksiaan tiettyyn kellonaikaan.

Kyseessä on siis vapaamuotoisesta aiheesta järjestetty ex-tempore keskustelu-workshop, jossa puheenjohtajana toimii kokouksen kokoonkutsuja. Meillä oli tällainen tapaaminen blogien käytöstä koulutuksen kentällä ja aihe houkutteli paikalle kymmenisen henkeä hyvin vähäisellä varoitusajalla. Väkea oli koko ajan juuri sopivasti niin, että välillä kerkesi sanomaan oman sanansa ja välillä pohtimaan muiden näkemyksiä ja mielipiteitä.

Keskustelun hedelminä totesimme mm. blogit niin yksinkertaisiksi ja luonteviksi, että ne on helppo ottaa käyttöön, mutta myös niin monipuoliseksi, että niitä voidaan käyttää mitä erilaisempiin tarkoituksiin aina sisällönhallinnasta sosiaalisen verkoston keräämiseen. Mutta näitä mielenkiintoisia ajatuksia enemmän minua mietityttää se, oliko keskustelumme onnistuminen vain silkka onnenkantamoinen?

Voin hyvin kuvitella, että tällainen keskustelutilaisuus ei kerää kylliksi osallistujia tai kerää niitä liikaa niin, että keskustelun sijasta päädytään pääosin seuraamaan vierestä. Jos ajatusta lähtisi kehittämään pidemmälle tulevia konferensseja varten, tulisi näihin kahteen ongelmaan varautua, jotta taataan mahdollisimman monelle oikeus siihen hienoon kokemukseen, jonka me tänään jaoimme.

Väen paljous voitaisiin mielestäni helposti ratkaista jakamalla halukkaat useampaan sopivan kokoiseen ryhmään ja nimittämällä tarvittava määrä varapuheenjohtajia lennosta. Tämä kuitenkin vaatisi sen, että tiloja kokoontumiselle on varalla enemmän kuin yksi. ITK:ssa tapaamisille varatun huoneen vieressä on onneksi muistaakseni yksi vapaassa käytössä oleva huone, johon voimme esimerkiksi perjantaina järjestettävässä uudessa “Unconference”-tapaamisessa (josta puheenjohtajana toimiva Jere Majava juuri blogissaan kirjoittikin) levittäytyä mikäli väkeä saapuu paikalle sankoin joukoin.

Väen vähyyteen onkin ehkä vähemmän keinoja vaikuttaa ja voisikin tuntua vähän orvolta ehdottaa tapaamista jonkin marginaalisen kiinnostuksen kohteen tiimoilta mikäli ei tiedä yhtään onko asiasta kiinnostuneita koko konferenssissa. Marginaalisempienkin aiheiden asiantuntijoita löytyisi varmasti helpommin mikäli tällaiset tapaamiset olisi leivottu sisään konferenssiin ja niiden etsimiseen ja järjestämiseen opastettaisiin järjestelmällisesti, mutta silti jäisi aina niitä aiheita, joihin ei vain löyty kynnelle kykeneviä osallistujia. Tällaiseen tilanteeseen voisi auttaa esimerkiksi jonkinlainen varausjärjestelmä, jolla voisi etukäteen ilmoittaa saapuvansa tilaisuuteen ja mikäli 5 minuuttia ennen tapaamista ei ole kylliksi ilmoittautuneita osallistujia, voitaisiin tapaaminen peruuttaa ja osallistujat voisivat hypätä muihin mielenkiintoisiin keskusteluihin, jotka järjestetään samaan aikaan.

Tällaisen rittävän suuren keskusteluja etsivien aktiivisten asiantuntijoiden ekosysteemin syntymiseen tarvittaisiin kuitenkin ehkä ihan oma varattu aikansa tai peräti oma tilaisuutensa, sillä konferenssissa aikaa on todistetusti itse kullakin kovin vähän uhrattavaksi, sillä mielenkiintoisia esityksiä puskee jo nyt joka nurkasta toistensa kanssa päällekkäin. Vai pitäisikö sittenkin vain antaa lopulta viidakon lakien mukaan mielenkiintoisempien tilaisuuksien voittaa? icon smile Unconference aktivoi

Mahdollisuuksia aktiivisille senioreille?

Thursday, April 6th, 2006

ITK:n avajaispuheessa Vähäpassi toi hauskalla tavalla esiin varovaisen suhtautumisen aktiivisiin senioreihin, joka minulla nosti jälleen mieleen aikaisemmat mietteeni siitä tukeeko yhteiskuntamme mitenkään tällaista äärimmäisen kunnioitettavaa toimintaa. Olisiko jotenkin mahdollista muuttaa sitä tilannetta, että suuri osa senioreista jää ainakin nuoremman ikäpolven näkökulmasta enemmänkin passiivisiksi senioreiksi, joiden ainoa sanoma tuleville sukupolville näyttää koskevan julkisissa kulkuvälineissä käyttäytymistä?

Voisiko esimerkiksi koulujärjestelmä jollakin tavalla “hyödyntää” näitä ehkä väkisinkin passivoituja senioreita ja tarjota heille samalla mahdollisuuden taistella syrjäytymistä ja yksinäisyyttä vastaan, edelleen tärkeänä osana nykypäivän yhteiskuntaa? Kenellä lienisi tietoa ja näkemystä siitä mitä ongelmia ja mahdollisuuksia tämä voisi tuoda?

ITK 06 blogein kerrottuna

Monday, April 3rd, 2006

Jälleen itkot edessä ja viime vuosien muistot palaavat mieleen. Vahvimpana näistä muistoista on varmasti tunne siitä, että ei voi mitenkään ehtiä niihin kaikkiin mielenkiintoisiin esityksiin, joita konferenssi tarjoaa – eikä asiaa yhtään auta se, että sitä tuppaa aina jäämään suustaan kiinni tuttuihin. Tältä tunteelta tuskin säästyy kokonaan tänäkään vuonna, mutta ainakin sitä lieventää mahdollisuus lukea blogeista muiden ajatuksia missaamistaan esityksistä.

Mutta onko blogin kautta luettu toisen käden tieto esityksestä kuitenkaan lähelläkään sitä mitä itse esitys olisi voinut tarjota? Entä jos seuraa vierestä kun useampi henkilö kirjoittaa blogia samasta esityksestä tai käy keskustelua aiheesta blogeissaan? Tai entä jos esiintyjä itse osallistuu tähän keskusteluun omassa blogissaan? Onko kyseessä lopulta täysin erilainen eläin, jota pitäisi tarkastella eri näkökulmasta, vaikka kohteena on sama aihe ja sama esitys? Toivottavasti osaan vastata tähän paremmin viikon loppupuolella, mutta asia on niin mielenkiintoinen, että sitä on pakko pohtia jo vähän etukäteen.

Ensimmäinen asia mikä tulee mieleen on se, että blogit antavat enemmän aikaa. Virallinen esitys on aina ajaltaan rajallinen ja usein lyhyeksi jäävän keskustelun aloittavia kysymyksiä ja vastauksia on aikaa miettiä ehkä vain sekunteja. Mitä tapahtuu niille kaikille ajatuksille, joitka ovat ilmaistavassa muodossa vasta sitten kun asian päällä on nukkunut yön yli? Blogien tapauksessa käytettävissä oleva aika on aika joustava käsite, sillä keskustelua voi jatkaa niin kauan kuin aihe herättää mielenkiintoa ja synnyttää uusia yön yli hautuneita ajatuksia. Mutta kulkeutuvatko ajatukset oikeisiin korviin jos oikeat korvat eivät blogeja seuraa? Ehkä sitä voi aina laittaa pienen muistutuksen sähköpostitse jos oma kommentti on tarkoitettu erityisesti vastineeksi johonkin esitykseen tai puheenvuoroon.

Toinen asia mikä tulee mieleen on se, että blogit ovat henkilökohtaisia. Onhan se kohteliasta esitellä itsensä ennen kuin alkaa laukomaan kysymyksiä kesken esityksen, mutta kuka sen nimen muistaa enää esityksen jälkeen? Näkeekö käytännössä kukaan lopulta edes kysyjän kasvoja niin että osaisi tulevaisuudessa yhdistää henkilön keskusteluun? En tiedä miten muut tämän kokevat, mutta itselleni kuulijana kysymykset ovat käytännön pakosta vain kysymyksiä, eivätkä niinkään henkilöityviä keskustelunaloituksia. Blogeissa jokainen kommentti voi olla keskustelun avaus ja jokainen tietää kuka on avauksen ja vastausten takana – tai ainakin näin pitäisi olla, ellei pari ensimmäistä J. Nielsenin kymmenestä blogisuunnittelun virheestä ole sattunut tapahtumaan.

Mutta on näillä asioilla tietenkin kääntöpuolensakin. Mitä enemmän aikaa annetaan, sitä enemmän sitä menee, eikä tämä ole välttämättä aina positiivinen asia, vaikka keskustelussa vapaaehtoisesti mukana olisikin. Ja mitä kerran verkkoon laittaa, ei saa sieltä koskaan pois, eikä kovin radikaaleja ja ajatuksia herättäviä mielipiteitä täten välttämättä uskalleta esittää. Mutta samanlaisten ongelmien kanssahan me olemme informaatiotulvayhteiskunnassamme pulikoineet jo pidemmän aikaa, joten eiköhän jokaisella ole selviytymiseen hyväksi koetut konstit vyön alla. Pian nähdään miten ne tepsivät konferenssiblogauksen yhteydessä!